Viikonloppuna olin juhlimassa äitipuoleni synttäreitä entisessä kotikaupungissani, ja juhliin sisältyi ruokailu sekä kahvitus. Ennen juhlaa mua ei sen kummemmin ahdistanut, olin niin nälkäinen, että odotin annostani vesi kielellä. Puolessavälissä lautasta sydämeni alkoi hakkaamaan lähestyvän paniikkikohtauksen tavoin, en voi syödä enempää. En voi en voi en voi! Tuo näkyi varmasti ulospäinkin, sillä käteni tärisivät enkä pystynyt syömään annostani loppuun.
Koko päivän tunsin olevani liian iso, liian pyöreä, eikä ajatus jättänyt mua hetkeksikään rauhaan. Illalla lähdimme vielä erääseen ravintolaan porukalla, otimme muutaman lasin viiniä, ja koska en nykyään juo lähes ollenkaan, alkoholi pahensi vielä ahdistustani. Paikassa oli karaoke, ja normaalisti minä rakastan laulaa, tiedän olevani hyvä siinä ja olen muutenkin musikaalinen. Mua kehotettiin useampaankin otteeseen lavalle, mutta mä en pystynyt. Mua ahdisti niin paljon. Itseni, kokoni. Mä en vaan voinut mennä kaikkien eteen katsottavaksi. Koko illan purin hammasta ja pidättelin itkua.
Olen täälläkin kertonut, etten ole käynyt vaa'alla kuukausiin, enkä siten tiedä painoani. Olen ajatellut sen olevan vain hyväksi, ja se on ollutkin, mutta nyt en enää tiedä mitä ajatella.
Tunnen olevani lihava, iso ja paisunut, ja koska en tiedä painoani, kuvittelen olevani valtavasti isompi kuin mitä luultavasti olenkaan.
Tarvitsen apuanne, pitäisikö minun käydä vaa'alla?
Auttaako painon tietäminen, vai ajaako se vain takaisin laihdutusrumbaan?
Mä en tiedä mitä tehdä.
Toisaalta mä haluan laihduttaa, pikkuisen.
Mutta toisaalta, en jaksa enää.
Enkä halua enää.
Kamppailen saman asian kanssa, pitäisikö vaa'alla käydä vai ei. Se on vähän fifty-fifty, joko se voi antaa mielenrauhan jos vaaka näyttää samaa lukemaa kuin viime kerralla tai sitten jos luku onkin suurempi niin sitä pelästyy ja sitten voikin käydä huonosti. Tahtoisin kuitenkin itse kovasti tietää miten painoni tällä hetkellä kehittyy ja miten minun pitäisi jatkossa muokata syömisiäni.
VastaaPoistaToivottavasti sun kurja olo menee pian ohi <3
Niimpä. Kun jos se näyttääkin hurjasti(ainakin omasta mielestä)enemmän, olisi suuri riski että käy huonosti..
Poistatäytyy katsoa, ehkä käyn sitten kun tämä olo on tasaantunut niin pystyn vastaanottamaan tiedon lukemasta neutraalisti :)
Musta tuntuu kans että mun kuitenkin kannattaisi käydä. Mutta tosiaan semmoisessa mielentilassa ettei sitä kovin säikähdä :-D On kuitenkin hyvä tietää miten tämän hetkinen syöminen vaikuttaa painoon, pitääkö se sen samana vai noususuuntaisena.
PoistaNiimpä:) Täytyisi olla tarpeeksi vahva siihen ettei oikeasti välitä, eikä se kaada koko maailmaa.
PoistaEiei et varmasti ala laihduttamaan! Oot päässy jo niin pitkälle! :( takapakkeja tulee aina, mut jos alat taas laihduttamaan, tiedät kyllä mihin se johtaa.. Ja jos vaan mitenkää pystyt niin sinuna en kyllä vaa'allekkaa menis. Ei ne numerot määrittele sua. Voi vitsit ku haluisin niin sanoo oikeat sanat ja auttaa mut en osaa :( olet tärkeä, muista se! Voimia paljon <3!
VastaaPoistaEn ala, en halua pudota takaisin samaan kuoppaan :'( kiitos ihana <3
PoistaHei kiinnostaisko sua jutella jossain muuallakin ku täällä blogissa? Mietin et laitella s-postia tai vaikka facebookissa? :)
PoistaKyllä mua kiinnostaa! haluatko laittaa mulle s-postii eka tohon nocupcakess@gmail.com-osoitteeseen, niin voidaan vaihtaa sitten yhteystietoja? :)
PoistaOho näin tän vastauksen vast nyt! Laitan sulle pian postia<3
Poistaei varmasti kannata ennen kuin mieli on tasoittunut! ihanteellisin ratkaisu olisi varmasti, kun vaa'asta toistaiseksi olet pystynyt pidättäytymään, katsoa paino vasta kun tervehtyminen on niin vakaalla pohjalla ja loppusuoralla, ettei mikään numero sitä varmasti hetkauta. ei kannata ottaa sitä riskiä että toi lähtis nyt vetämään sua alamäkeen! myös sen "hyväksyttävämmän" luvun tuoma turvallisuuden tunne, niin houkuttavalta kuin se voisi tuntuakin, on loppujen lopuksi aika valheellista ja juuri siitähän parantuessa pyritään eroon.
VastaaPoistahurrrrrjasti voimia ja tsemppiä ja iloa joulunodotukseen! <3
Kiitos ihanasta kommentistasi ja neuvoistasi! <3 kuitenkin järjen äänellä ajatellen en voi mitenkään olla lihava tai muodottomaksi paisunut, siinä vaatekoossa joka minulla on. Ehkä on vain parempi antaa punnituksen odottaa.
PoistaTsemppiä sullekkin, ja ihanaa joulunodotusta! :)
Älä missään nimessä astu vaa'alle! Numeroiden kanssa pelaaminen pahentaa ahdistusta, oli se luku mikä tahansa. Kun käyt kerran vaa'alla, käyt toisenkin, ja pian kierre on taas valmis.. Älä tee sitä itsellesi. MUISTA: Numerot eivät määrittele sinua, arvoasi, tai sitä minkäverran tarvitset ravintoa!
VastaaPoistaOlet päässyt pitkälle, älä nyt anna periksi! Tiedät jo ettei sairaiden ajatusten seuraaminen johda mihinkään hyvään, se aiheuttaa vain hetkeksi valheellisen helpotuksentunteen jonka jälkeen ahdistus palaa entistä pahempana.
Paljon voimia ja lämmin halaus täältäpäin, pysy vahvana!<3
Kiitos neuvoistasi, ne ovat kullanarvoisia ja täyttä totta <3
PoistaEn aio antaa periksi, vaikka välillä tuntuu siltä etten jaksa. Olen kuitenkin todella jo päässyt niin pitkälle, että oman elämän takaisin saaminen houkuttaa paljon enemmän kuin sairastaminen!
Halaus sinulle myös <3
Ihana blogi. Itsellä vasta hoitosuhde alkamassa, ja helpottaa, kun huomaa ettei ole ainoa. Jos toisetkin voi puhua siitä, niin miksen minäkin.. :) Voimia ♥
VastaaPoistaVoi kiitos, ihana kommentti !
PoistaJa tosiaankin, kyllä näistä asioista saa ja pitääkin puhua. Voimia sinullekin <3
Sinulle on tunnustus blogissani! :)
VastaaPoistaMulle sano lääkäri joskus, että ei ole mitään järkeä olla katsomatta painoa, koska silloin välttelee totuutta. Kyse oli siis viikottaisita punnituksistani. Musta tuntuu, että voisi olla sulle helpompaa kun katsoisit sen painon, tietäisit missä olet, mutta se miten siinä tilanteessa toimii on sitten se mikä ratkaiseen. Ja uskon, että pystyt olemaan fiksu ja et tee mitään tyhmää <3
VastaaPoistaps. lähettelin nyt niitä blogikutsuja, eli sulle pitäis nyt olla tullut semmoinen :)
Totta tuokin. Jotenkin mä vain pelkään itseäni, ja sitä mitä teen sitten jos/kun painoni tiedän...
PoistaSain sen kutsun kyllä ja hyväksyinkin, mutta nyt sun blogia ei kuitenkaan yhtäkkiä näy edes mun lukulistalla mitä hittoa :o
Tsemppiä sulle paranemisprosessiin <3. Mulla on itselläkin välillä hirveä ahdistus kun täällä hoitoyksikössä pidetään multa mun paino salassa. Mutta, oikeesti, se ahdistus on lievää verrattuna siihen ahdistukseen joka tulee, jos sitä seuraa jatkuvasti itse!
VastaaPoistaVoimia! Jään seuraileen sun blogiasi:)
Niin totta!
PoistaJa tervetuloa, voimia sinulle myös <3