hiilarihuijaus

Huijasin tänään itseäni lounaalla.
Mutta ei, en siten miten luulette!

Olen vuosikaudet enemmän tai vähemmän pelännyt hiilareita, oikeastaan paljon enemmän kuin rasvaa. Pikkuhiljaa ruokavaliostani ovat karisseet perunat, pastat, makaronit, riisit; lähestulkoon kaikki vilja ruisleipää lukuunottamatta. Osasyynä näiden ruoka-aineiden karsimiseen on ollut se, etten pidä niistä. Mielestäni ne eivät maistu lähes miltään ja pidän koostumustakin vähän ällöttävänä (tiedän, saattaa kuulostaa oudolta :D) Riisi, makaroni ja pasta lisäksi turvottavat vatsaani valtavasti, eikä olokaan ole syönnin jälkeen mukava.
Mutta vaikka olenkin "karppiruokavaliotani" selitellyt näillä syillä, se suurin syy on kuitenkin ollut pelko. Olen vuosia pelännyt täysinäisyyden tunnetta, ja kun vilja tämän saa aikaan, on niiden syöminen ollut ehdoton ei.

Vielä tähänkään päivään saakka en ole uskaltanut pelkoani kohdata, lukuunottamatta satunnaisia uusien perunoiden syöntiä kesäisin. Uskomattoman typerää, tiedän, mutta vaikka olen näinkin pitkällä toipumisessani, en ole aterioihini lisännyt viljatuotteita. Jos olen syönyt kanaa, lisäkkeenä on ollut kasviksia tai salaatti, ja sama linja on jatkunut päivästä toiseen. Jos koululounaalla on ollut pastavuokaa tai vastaavaa, en ole syönyt sitä. En edes ole voinut ostaa lounaaksi lohisalaattia, jossa on riisiä mukana.

Viime kertainen ravitsemusterapeutilla käynti sai mieleeni kytemään ajatuksen; entä jos sittenkin alkaisin totutella viljojen syöntiin? Myönnän, että ajatus on ollut päässäni jo pitkään, mutta en sen eteen ole toiminut ennen kuin nyt. Kerroin tuolloin ravitsemusterapeutilleni, joka ruokavaliota moitti suuresti siihenkin nähden, miten paljon liikun, etten pidä kyseisistä ruoka-aineista. Hän kuitenkin sanoi, että miksen kokeilisi jotain vastaavaa tuotetta sen tavallisen riisin tai makaronin sijaan, tuotteita kun on niin montaa lajia!

Löysinkin kaupasta tuon jälkeen Ohrahelmiä. Hävettää myöntää, mutta paketti on notkunut keittiön pöydällä avaamattomana lähes kaksi kuukautta..
Tänään avasin paketin, laitoin kattilaan annoksen kiehumaan, valmistin tonnikalasalaatin, ja helmien keittämisen jälkeen sekoitin ne salaatin joukkoon. Koin tällaisen itseni huijauksen helpommaksi, sillä olen melko varma, että jos olisin ohrahelmet lisännyt lautasen sivulle annokseeni, en niitä olisi syönyt. Sydän pamppaillen ja mieli ristiriitaisia ajatuksia täynnä söin ison, ruokaisan salaattini viimeistä pisaraa myöten. Täytyy myöntää että hyvää oli, vatsa tuli enemmän täyteen kuin pelkillä rehuilla, ja mikä parasta, EI AHDISTA!

Kun olen ottanut ensimmäisen askeleen, uskon että tästä on erittäin hyvä jatkaa matkaa monipuolisempaan ravinnon saantiin, vaikka sitten aluksi sekoittamalla hiilarilisäke ruoan sekaan, niin etten voi sitä nyppiä joukosta pois. Täytyy myöntää, että kävi kyllä mielessä, mutta itseni tsemppaamisella en niin tehnyt.
Olen ylpeä itsestäni.