vaikeaa

Mulla on ollut viime aikoina tosi vaikeaa. Tuntuu, että nyt mun jaksamista ja taistelutahtoa on koeteltu pahemmin kuin ikinä ennen. Kroppani on todella sekaisin, mikään ei toimi. Syön kunnolla, en tosiaan liikaa, mutta silti turpoan. Naamani on yhtää turvoksissa kuin pahimpina bulimia-aikoina, enkä mä edes oksentele. Painoni onkin noussut, ja vaikka se on täysin normaalissa lukemissa, en pysty käsittelemään asiaa tai lähinnä edes uskomaan todeksi, että painan niin "paljon". Olen käynyt mielessäni läpi mitä erilaisempia dieettivaihtoehtoja, miettinyt tiettyjen ruoka-aineiden karsimista, jopa terveellisesti laihduttamista. Mutta jokainen kerta olen päätynyt ajatukseen; ei enää. Miksi laihduttaisin kun olen terve ja normaalipainoinen?

Tuntuu, että nämä kehossa tapahtuvat muutokset ovat aivan liian suuria käsiteltäväksi. Tuntuu kuin olisin siinä painajaisessa, jota olen juossut karkuun koko aikuisikäni. Tunnen oloni turvonneeksi pulleroksi, joka vain paisuu ja paisuu. Todellisuudessa ymmärrän ettei tämä "paisuminen" tule jatkumaan ikuisesti, vaan jos vain jaksan jatkaa tällä tiellä pahasta olosta huolimatta, elimistö pikkuhiljaa korjaa itseään.

En voisi ikinä antaa itselleni anteeksi, jos palaisin taas kerran samaa tietä takaisin. Siksi en sitä tee, mä oon vahvempi kuin tämä sairaus.