struggling

Miksi tämän pitää olla niin vaikeaa?
Miksi joka kerta kun menee paremmin, romahdan uudelleen?
Miksi en vain voi olla tyytyväinen?
Miksi olen niin turhamainen, että en voi hyväksyä kehoani?
Miksi en hyväksy sitä? 
Miksi en tiedä, millaisena sen hyväksyisin?
Miksi häpeän itseäni?
Miksi luulin, että parannun täysin muutamassa kuukaudessa?
Miksi olen kuolemanväsynyt, miksi en jaksa?
Miksi terapeuttini on lomalla juuri tällä viikolla?

Päässäni pyörivät ristiriitaiset ajatukset väsyttävät ja vievät kaiken voimani.
Katson itseäni peilistä ja ahdistus kulkee kehoani pitkin saaden jalkani niin heikoiksi, että on pakko istua.
Syön jokaisen aterian koska en enää jaksa olla syömättä, en enää.
Syön enemmän kuin olen syönyt vuosiin, enkä jaksa edes lopettaa, sen tien olen kulkenut jo niin monta kertaa.

Olen vihainen, täynnä vihaa tätä sairautta kohtaan. Mä en aio luovuttaa, en varmasti aio!
Mä nousen täältä synkkyydestä taas uudelleen, jotta voin hetken päästä pudota sinne takaisin ja nousta taas.
Vain siten saan elämäni ja itseni takaisin, jonain päivänä.