2013

Niin se vuosi vaihtui. Paljon alkoholia, ihania ystäviä, mutta jotenkin vuodenvaihdos ei tuntunut miltään. En tiedä miksi.

Joulu oli ja meni, se oli kyllä suoraan sanottuna ahdistavinta aikaa hetkeen. Mutta sain suurin piirtein vastattua haasteeseeni, jonka heitin myös teille. Eli en ahminut, paastonnut, tai oksentanut. Silti jokainen ruokailu oli työn ja tuskan takana, ja useammin kuin kerran halusin oksentaa.
Kun syöminen oli niin vaikeaa jouluna, olen sen jälkeen kyllä heti takaisin kotiin päästyäni tuhonnut suklaakonvehtirasioita kiitettävään tahtiin, ja olo on kuin olisin lihonut kymmenen kiloa.

Kuten moni muukin, olen tehnyt muutamia uudenvuodenlupauksia/toiveita. Pelkään käyttää lupaus-sanaa, sillä jos en pystykkään sitä pitämään olen niin pettynyt itseeni, että en siedä sitä.

Suurin toiveistani, jonka eteen aion tehdä kaiken, mitä pystyn, on syömishäiriöstä irtipäästäminen. En halua tuhlata enää yhtäkään vuotta siihen helvettiin.

 Aion myös aloittaa treenaamisen kunnolla. Haluan lihasta, voimaa, kauniin vartalon. Tiedän, että tässä vaiheessa liikunnalla hyvän olon etsiminen on todella riskialtista, mutta uskon itseeni ja ymmärrän, etten haluttuja tuloksia saa syömättömyydellä. 
Aion siis lisätä syömistä, terveellistä sellaista.

Yksi suuri asia on myös itseni ja vartaloni hyväksyminen.
Mä koen olevani epäonnistunut luuseri kun olen rypenyt syömishäiriössäni seitsemän vuotta, mutta en mä ole. Olen ollut todella sairas, eikä kukaan ihminen valitse tai halua sairautta. Voisin ennemminkin kääntää ajatukseni niin, että olen vahva, koska olen edelleen elossa ja olen jaksanut taistella kaikki nämä vuodet.
Vartaloni hyväksymisen eteen mun on tehtävä myös hirveästi töitä. Aina tulee olemaan laihempia, sirompia ihmisiä kuin minä, haluan lopettaa itseni vertailun muihin. Vartaloni muoto on tällainen, halusimpa sitä tai en, ja vaikka painaisin 30 kiloa, olen silti päärynän muotoinen. That's it. Ketä kiinnostaa? Olen hyvä tällaisena.
Ikuisella laihdutuksella en tule koskaan olemaan onnellinen, enkä tyytyväinen itseeni.

Tänä vuonna haluan ehdottomasti matkustella. Niin paljon kuin mahdollista. Tahdon elää.
Aion karsia elämästäni pois kaikki sellaiset tekijät, jotka eivät tee onnelliseksi, ja jos tahdon tehdä jotain, teen sen.
Elämä on niin kovin lyhyt, enkä mä halua tuhlata aikaa jatkuvaan jahkailuun.
Kaikilla asioilla on tapana järjestyä jotenkin, aina, ja vaikka se on klisee se on myös totta.

Tehdään tästä vuodesta parempi kuin mikään edellisistä, kaikki on meidän käsissä!

Ps. tervetuloa uudet lukijat <3