negatiivisia vaikutuksia

Joudun jankuttamaan itselleni lähes joka päivä, miksi syönkään. Siihen tarvitsen motivaatiota, halua jatkaa ulospääsyä tästä sairaudesta.  

Siksi haluankin nyt listata anoreksian negatiiviset fyysiset ja psyykkiset oireet joita itselläni on ollut, ja joita en todellakaan kaipaa enkä halua takaisin!

Kylmä

Aina, jokapaikassa, kaikkialla. Ihan sama paljonko vaatteita on päällä, kylmyys tulee jostain luista ja ytimistä.

Tärinä ja huimaus

Kun muutamina päivinä olen parantumisprosessini aikana syystä tai toisesta syönyt huonommin(lue, aivan liian vähän) olen ihmetellyt, miten kestin sitä oloa joka päivä. Tuolilta nouseminen, nopeat liikkeet, tuntuu että taju lähtee. Jatkuva heikotus jokainen sekunti jonka olin hereillä.

Pääkipu

Päätäni särki jatkuvasti, napsin särkylääkkeitä mutta eivät ne mitään auttaneet. Tämä pääkipu yhdistettynä syömättömyyteen teki mulle olon kuin kulkisin sumussa tai unessa..hirveää.

Kadonnut kiinnostus muihin ihmisiin

En ollut pahimpana aikana millään tavalla oma itseni, sosiaalinen. En uskaltanut mennä mihinkään tai nähdä ketään, poiketa rutiineistani sillä pelkäsin että joudun syömään jotain, tai vastaavasti en ehdi kotiin tiettyyn aikaan syömään puolikasta jogurttipurkkiani.

Lanugo

Hyi hitto, tarvitseeko tästä edes sanoa mitään? Tunsin itseni vielä oksettavammaksi, kuin joksikin elukaksi kun selkääni ja käsiäni peitti karvakerros.

Vaatteet

Kaikki paidat joita puin, olivat isoja ja löysiä. En halunnut että kukaan kiinnittää huomiota luihini, jotka oksettivat mua itseänikin välillä. Välillä oikeasti tunsin itseni liian laihaksi, mutta seuraavalla peiliinkatsomis-kerralla olinkin jo norsu.

Iho, suupielet

Ensinnäkin ihoni oli kuiva kuin Saharan autiomaa, kasvojen iho hirveässä kunnossa ja silmänaluset mustat. Sitten tämä vieläkin kuvottavampi osuus; koska kärsin niin monista vitamiini- ja hivenaine-puutoksista, suupieleni olivat halki, kieleni ja suun sisäpinta täynnä rakkoja ja haavaumia. Heinzin ketsuppi ja tavallinen hammastahna poltti suussa niin että vesi valui silmistä.

Kipu ja särky

Mulla ei ollut lähestulkoon ollenkaan lihasta eikä rasvaa luideni päällä, joten arvata saattaa että istuminen, makaaminen, kaikki sattui. En voinut maata normaalisti kyljelläni, koska polvien luut hakkasivat toisiinsa. Koulussa kovalla penkillä istuminen oli yhtä tuskaa, koska en omistanut persettä vaan pelkät luut. Huomasin kyllä näiden kipujen olemassaolon, mutten silloin voinut yhdistää niitä alipainoon koska luulin olevani lihava.

Ahdistus, vitutus, väsymys

Kaiken aikaa, ne tunteet ei lähteneet pois. Kaikki ahdisti, tuntui pahalta ja pelotti, nukkuminen ei todellakaan auttanut väsysmykseen ja olin uskomattoman vihainen kaiken aikaa.

Jatkuva nälkä ja ruoan ajattelu

Vaikka en tuolloin tuntenutkaan normaalia nälkää, osasin yhdistää tärinän ja huimauksen siihen, että se oli kehoni viesti nälästä.

En todellakaan kaipaa sitä, että päähäni ei mahdu mitään muuta kuin ruoka. Mitä, milloin, paljonko, koska saan syödä, montako kaloria, paljonko kulutan. Paljonko tämän matkan kävely kuluttaa, voinko syödä tänään enemmän. Miten kieltäydyn mehusta, en saa juoda sitä. Puolikas sitä, puolikas tätä, ei noin paljon, onko tässä liikaa. 

Myönnän kyllä, että kalorilaskuri raksuttaa päässäni edelleen tiiviiseen tahtiin mutta muut tekemäni muutokset ruokailun suhteen ovat niin isoja, että ajatuksiini mahtuu paljon muutakin kuin ruoka.

Muita oireita mistä kärsin paljon oli huonot veriarvot, matala verenpaine ja syke, haluttomuus, pahoinvointi ja se että paksut hiukseni ohenivat puolella. Mun vatsa oli pienenkin syömisen jälkeen kuin ilmapallo ja menkkoja ei kuulunut.

Oirelistaa voisi jatkaa loputtomiin.

Tiedän, että osa oireista minulla ilmenee vieläkin toisinaan enemmän tai vähemmän, mutta nyt ainakin tiedostan ne ja osaan ja pystyn tehdä asioille jotain.

Tätä listaa tehdessäni olen vielä vahvemmin sitä mieltä, että ei, ei tuonne takaisin enää. En halua, en jaksa. 

Jos joku teistä taistelee motivaatio-ongelmien kanssa, kannattaa oikeasti listata ne huonot asiat ja viereen hyvät. Veikkaan, ettei niitä hyviä asioita ole puoliakaan siitä mitä huonoja.