Koulukaveri saattaa voivotella "lihomistaan" ja onnetonta "vatsamakkaraansa", joka johtaa laihdutus/painokeskusteluun.
Työpaikalla joku kertoo laihtuneensa viisi kiloa jollain uudella ruokavaliolla ja laskevansa tarkkaan syömänsä kalorit. Tai että naapurin Pirjo on lihonut kymmenen kiloa, herranjestas.
Illalla katson Salkkareita (joo, olen koukussa..) jossa seurataan erään hahmon sairastumista anoreksiaan.
Okei, voi hemmetti, miten voi päästä sairaista ajatuksista eroon kun tuntuu että jokapuolella ihmiset, varsinkin naiset, keskittyvät syömisiin, laihtumisiin, lihomisiin kuin ne olisivat tärkeintä elämässä?
Mun pitäisi sulkea ne puheet ulkopuolelle, olla välittämättä ja kuuntelematta. Mutta vaikka kuinka tsemppaan ja yritän, en pysty. Mä ahdistun joka kerta tällaisista keskusteluista niin paljon, että rintaani muodostuu valtava ahdistusmöykky. Jostain syystä koen tällaisissa tilanteissa aina olevani huono, ylipainoinen, epäonnistunut.
Mä ahdistun muiden ihmisten syömisongelmista, ihmisistä jotka eivät ole vielä parantumisvaiheessa, laihoista tytöistä kaupoissa, keskustassa ja koulussa. Noista koulu- ja työpaikkakeskusteluista ja TV-ohjelmista. Tahtoisin vain päästä eroon siitä ainaisesta huonommuuden tunteesta.
Miten te muut koette tällaiset asiat?
Olenko ainoa joka ottaa itseensä niin raskaasti asiat, jotka eivät edes koske mua?
Onko teillä neuvoja miten sivuuttaa ahdistus näissä tilanteissa?
Ihan sama fiilis ku sulla!! Musta on ihan älyttömän ahdistavaa AINA kun joku puhuu edes laihdutuksesta/laihtumisesta/kun kuulen että joku on laihtunut. Oikeestaan kaikki laihdutukseen liittyväkin ahdistaa.. Yleensä mä en haluu ees osallistuu niihin keskusteluihin/yritän olla kuulematta niitä. :o
VastaaPoistaNiimpä, on vaan vaikeaa olla niin etteikö joku haluaisi sun osallistuvan siihen keskusteluun :/
PoistaTiedän kyllä niin tuon tunteen. Muistan kun pari vuotta sitten aloin tiedostaa toisten syömisiä, tai oikeastaan syömättömyyttä ja siitä kuinka huomasi että toinen ajattelee ihan samoja asioita kuin itsekin vaikka kumpikaan ei ole mitään sanonut. Se on niin surullista miten vaikeaa on säilyttää terve suhtatuminen ruokaan.
VastaaPoistaNykyään tuntuun että sitä melkein suuttuu kun sekä itse että kanssa ihmiset tuhlaavat aikaa niin tuhraan murehtiseen. Ehkä sellainen yhteiskunnallinen täsmälobotomia olisi paikallaan. Tämä kaikki paska on vaan niin surullinen merkityksetöntä.
Tsemppiä, kyllä se mieli ajan kanssa muokkautuu kun tietoisesti muuttaa ajatusmaailmaansa :)
Niin totta.. en ymmärrä milloin tällaisista asioista on tullut tärkeimpiä elämässä, kun oikeasti ne eivät merkitse yhtään mitään. Kiitos tsempeistä, sulle myös! :)
PoistaAika hyviä pointteja, mulla on samat fiilikset kuin sulla! On ärsyttävää, että laihduttamista ja ulkonäköasioita näkee ja kuulee ihan joka suunnasta. Ei ole mikään ihmekään jos syömishäiriöt yleistyvät koko ajan kun joka suunnasta kuulee koko ajan laihduttamisesta yms..
VastaaPoistaNiin.. välillä tekisi mieli lopettaa keskustelu aina kun jutut menevät ulkonäkö-paino-asioihin, sanoa vaan että hei, elämässä on muutakin.
Poistasama fiilis täälläkin!! On vaikeaa koittaa itse päästä eroon syömishäiriöstä kun samalla kuulee jokapuolelta syömistä, painoa, ulkonäköä ja laihtumista ihannoivaa tekstiä. Ja tuo vielä sairastamisen pahassa vaiheessa olevien tai muuten vain todella laihojen tyttöjen näkeminen on aivan kamalan ahdistavaa ja se jos mikä herättelee taas sairauden ääntä! Jotenkin olisi vain yritettävä päästä eroon tälläisistä asioista ja keskittyä itseensä, ja omaan paranemiseen. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta yritetään! :)♥
VastaaPoistalittlebig-dream.blogspot.fi
Niimpä, pakko yrittää <3
PoistaTiedän, miltä susta tuntuu! Samat fiilikset täälläkin.
VastaaPoista